Back in business
Aloitan heittämällä tähän Raamatun paikan ja sitten sen pohjalta yritän niin kuin kertoa omin sanoin, miten se paikka minulle avautuu."Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää. Joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää" 2. Kor 9:6
Etsin sanalle niukasti tarkoituksia tai synonyymeja ja tuli tällaisia: > vähän, kevyesti. Kyllä nuo kaksikin sanaa jio kertoo aika paljon, mitä toi ensimmäinen kohta haluaa meille sanoo. Minä ymmärsin sen silleen "joka vähän kylvää, se (myös) vähän niittää". Jotenkin tuo loi minun ajatuksiin kuvan pellosta, johon menisin vaikka kylvää, mutta en jaksaisikaan kylvätä kuin vähän ja tuloksena olisi myös vähän niittämistä. Ajatuksena myös tässä varmasti on sitä, että miten enemmän me kerromme evankeliumin, sitä kirkkaammaksi Jumalan sana ja Jeesuksen sovitustyön tulee (eli siis sovitustyö= Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden, jotta pelastuisimme uskomalla siihen, että Jeesus on vapahtajamme ja pelastajamme, Jeesus myös joutui haudatuksi, mutta heräsi ja nousi kuolleista, jotta me saisimme iankaikkisen elämän sillä konstilla vaan, että uskoisimme Häneen). Helpompaa ja halvempaa ei Lidlistäkään.
Mennään sitten tuohon toiseen kohtaan. Sana runsaasti tarkoittaa myös >paljon, reilusti, riittävästi. Ymmärsin siis tämän myös niin että "joka paljon kylvää, se (todellakin) paljon niittää". Mielestäni tuo kohta kertoo jo itsestään aika paljon eikä tarvitse hirveästi sitä avata. Mutta siis tämä juttu toimii samalla tavalla kuin joku urheilulaji, miten kovempaa sinä treenaat, sitä vahvempi/parempi sinusta tulee. Ei tässä ole epäselvyyksiä.
Sananl. 11:24 "Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy"
Sananl. 11:25 "Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda"
Avaan tässä sitten toisen kohdan ja selitän, miten ja mitä se sitten itselleni puhuu.
"Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti, ei pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa" 2. Kor. 9:7
Selväähän tässäkin se on. Jumala haluaa meidän olevan anteliaita, mutta se ei todellakaan vaadi sitä meiltä, se ei pakota meitä mihinkään. Voimme itse päättää mielessämme, miten paljon annamme, ei Jumala sitä meille määrää. Miten kärsivällinen se onkaan meitä kohtaan.. Mutta kaikki, mitä teemme, tulee tehdä sydämestään iloisin mielin eikä niin, että "teen tämä hyvän teon, jotta kaikki huomaisi, miten hyvä ihminen olen". Kaikissa, mitä teemme, tulee Jumalan nimi tulla kirkastetuksi, emmekään me.
Tässä on sitten viimeinen kohta: 2. Kor. 9:10 "Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja Hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua"
Siis se sama Jumala, joka antaa sille kylväjälle siemenen, josta se saisi sadon, antaa meillekin siemenen ja vielä moninkertaistaa sen. Siis Jumala lupaa moninkertaistaa meidän satoa, jotta siitä yhdestä siemenestä kasvaisi suuri sato. Jumala antaa meille kaiken siunauksena, saamme kaiken Jumalalta ansaitsematta, siitä kuuluu vain iloita ja riemuita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti