Armo riittää

Tässä taas ku kirjoitan niin haluun vähän kertoa mun uskotaustasta ja jotai Raamatun paikkoja sitten niihin liittyvää. Alussa kun mietin, että pitäskö mun kirjoittaa ja kertoa vähän miten tulin uskoon, aloin vaan jotenkin pelkäämään, mitä muut miettii musta, mutta uskonlahjan olen saanut Jumalalta ja se on arvokkainta, mitä mulla on eikä mun tartte hävetä siitä :)

Joskus pienenä Perussa asuessani äiti aina kertoi, että on joku Jumala, joka meitä varjelee ja rakastaa, eli siis mulla on aina ollut jonkilainen käsitys Jumalasta ja kun mun isoäiti on uskossa ollut kauan niin sen kautta kuulin aina kun se rukoili tai ylisti.
Mulla siis oli silloin Jumala mielessä mutta en kumminkaan käynyt hirveästi missään seurakunnassa tai missään semmosessa, mutta tavallaan tiesin että Jumalan rakkaudesta ja kaikkea semmosta.
 No kummiskin 9-vuotiaana sairastuin maksasairauteen, jonka takia olin sairaalassa pitkään aikaan mun äitin ollessaan Suomessa ensimmäisen kerran, silloin asuin mummolassa sen ajan kun äiti oli täällä Suomessa. Oli ehkä yksi mun elämästä hirveimmät kuukadet siellä sairaalassa, päivät ja yöt oli iha hirveet ku äiti ei ollut lähellä ja olin aika pieni vielä silloin ja testeistä ei tullu vastauksia ja siellä sairaalassa olin kummiski oireiden takia.
Tosta tapahtuneesta kului jotain vuosia ja siinä välissä ehti sairaus pahentuu, vaikka ulkopäin katsottuna ei näyttänyt miltään, vaan kun oireet tuli niin silloin huomasi, että oho hups nyt on taas vähän liikaa rasvaa tullu syöty. 2006-lopussa kokeiltiin mennä yksityiseen lääkäriin ja tehdä siellä jotain testejä ja sitten katsoa sitten miten ne siellä voisi auttaa, no testeissä tuli, että mulla on maksassa saman verran rasvaprosentti ku jollakin alkoholistilla, joka oli mun ikäiselle aika mahdotonta, onneks sain jotain lääkettä, joka vähän "lievensi" tai "puhdisti" maksaani ja dieetti oli hirveetä, koska jouduin sen ikäisenä jättää kaikki rasvaiset ruuat (suklaat, ranskikset jne) pois ruokavaliostani, en saanut syödä yhtäkään tippaa rasvaa missään ruuassa.
2008 muutin tänne Suomeen, ja tänne kun tulin ruokavalioni meni vähän sekasin ja rupesi taas oireita tulemaan ja pelkäsin että tulisi taas kauhu, no siinä pelossa sitten elin. Vuoden siitä kun olin ollut Suomessa mun täti ja serkku jotka asuvat Turussa tuli uskoon, ja aina ku kävin siellä niin oltiin niiten kanssa latinosolussa ja oli tosi kivaa. Yhtenä kertana kun oltiin ja rukoiltiin siinä yhdessä niin se solun vetäjä uruguaylainen mies kysyi multa, että haluisitko sä ottaa Jeesuksen vastaa pelastajaksesi? -Vastasin vaan, että JOO! Siinä sitten rukoiltiin ja se siinä myös rukoili just mun sairauden parantamiseksi, eikä mulla sen jälkeen enää oo tähän asti tullu mitään oireita, Jumala on se sama parantaja, joka paranti sokeita aikoinaan!!
Mä sitten kävin aika paljon Turussa niissä uskojutuissa ja tykkäsinkin tosi paljon, mutta jostain syystä vaan en enää Turussa jaksanu käydä ja täällä Jyväskylässä en tuntenu ketään uskossa olevia niin sitten uskojutut unohtui, siinä kaikessa rauhassa vihollinen vaan vei mut sinne minne ikinä halusikaan siihen asti kun täytin 18v! Wuhuu, siitä se vasta alkoikin! Baarielämä oli käynyt tosi tutuksi, tupakka rupesi maistumaan vaikka ennen en pitäny yhtään, alkoholin kanssa sitten kävi samalla tavalla.
En puhu alkoholi-, tupakka- ja baarielämästä sen vuoksi, että arvostelisin sellaisia ihmisiä, jotka esim. käy baareissa, polttaa tupakkaa tai kenties juo alkoholia, vaan haluan kertoo itestäni tässä.
Raamatussa sanotaan 1.Kor 10:23 "Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole rakentavaa" 
Eli siis ei Raamatussa kielletä mitään, mutta kummiski sanotaan että ei kaikki ole rakentavaa eikä meille hyödyksi, mutta en silti kehota teitä juomaan tai polttamaan.
No mutta niin, siis elämä oli täynnä sitä samaa meininkiä, että aina piti mennä baariin, juoda ja polttaa enkä sinänsä silloin nähny mitään pahaa niissä, kun ne oli käyny niin tutuksi mulle, mutta jotenki silti kyllästyin sillee että kun olin baarissa ja join niin oli hullun hauskaa, mutta kun tulin kotiin ajattelin aina, että oliko tossakaan mitään järkee, mutta silti vaan jatkoin samaa suuntaa.
Serkku puhui mulle aina uskoasioista ja mua ei niinku kiinnostanu pätkän verran ne asiat, mutta silti uskoin Jumalaan, mutta joku mun sisällä pisti mut kuuroksi ja sokeeksi että aina kun mulle puhuttiin uskosta niin kuuntelin ja sekuunnin päästä ehdinki jo unohtaa.
Room. 11:6 "Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo"
Tein mitä ikinä teinkään, Jumalalla odotti mua ja Sillä oli jotain parempaa mulle tarkoitettu. Lukion alkaessa jatkoin vaan kaikki jutut, eikä meinannut edes loppua missään vaiheessa, kunnen oikeestikin aloin itse miettimään, että voinko oikeesti jatkaa näin? siis haluunko oikeesti olla kokoajan samoilla teillä? Ef. 3:20 "Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella"
Jumalan käsissäänhän mä olin, ja pisti mun elämään kolme uskovaista tyttöö, ensimmäisen olin lisännyt facebookissa kaveriksi ja juttelin sen kanssa uskojutuista ja vähän muutakin, sitten joskus koulussa välitunnilla istutii pöydillä ja sitten jostai syystä kysyin nuortenillasta ja sitten kun olin sanonu että voisin tulla joskus sinne niin sitten kysyin että milloin se oli ja he pyysivät mut nuorteniltaan. Se päivä koitti ja piti vaan niinku mennä sinne, tuntui kyllä hieman oudolta mennä "pyhään" paikkaan syntisenä. Sinä iltana siellä nuortenillassa oli pastori Nepalista, joka puhui hullusti asiaa ja joka ikisen jutun jälkeen mitä se sanoi niin tuntui että se puhuisi mun elämästä, tuntui hirveen pahalta kun se puhui ja olin silleei, että "ei kait se mua tarkoita noilla", mutta sinä iltana mä taas otin Jeesuksen vastaan pelastajakseni, joka oli mun elämän paras päätös.
Mutta vaikka mä olin ottanut Jeesuksen taas vastaan ja aloin käydä seurakunnassa taas niin en silti lopettanut mitään baarissa käymistä, polttamista enkä juomista, mutta mä rukoilin että saisin voimat lopettaa ja olla vaan Jeesuksessa, sitten oli vielä se ongelma että mitä kaikki mun kaverit sanoisi jos yhtäkkiä lopettaisin? Miten voisin kertoa niille uskostani?
Silti elämäni jatkoi samalla lailla, kunnes yhden ällön kännin jälkeen mulla meni vähä yli ja siitä  jäi sellainen fiilis, että en enää ikinä tuu juomaan, mikä oli tosi hyvä päätös. Mutta vaikka olin jättäny noi asiat pois, vaikeinta oli kertoa muille, että en halua enää tehdä niitä asioita, en halunnut mun kavereitteni luulevan että en hyväksy niitä sen takia että ne tekee niitä asioita, mutta Jumala siihenkin auttoi ja antoi mulle voimia niin, että ajan myötä kaverit vaan huomasi, että en enää haluu tehdä ja sitten asia oli selvä.
Jumala siis otti mua vastaan tuhlaajapoikana (Tuhlaajapoika on kertomus Raamatusta Luuk. 15:11-32), eli siis vaikka mä lähin sen luota pois ja tuhlasin kaikki mitä Se oli mulle antanut, otti mua vastaan avoin käsin ja iloitsi siitä että palasin sen luokseen!! :) Jumala aina tulee ottaamaan meitä vastaan, koska Jumala rakastaa meitä niin paljon, sen takia se antoi ainoan poikansa, että pesisi meidän synnit ristillä. Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista sen vuoksi että MINÄ, SINÄ JA KAIKKI oltaisiin tervetulleita Jumalan luokseen, jotku ehkä TAKAISIN ja jotku ehkä ensimmäisen kerran. Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa (Jeesuksen), jottei yksikään, joka Häneen (Jeesukseen) uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

MITÄ IKINÄ TEETKÄÄN, JUMALA SILTI RAKASTAA JA ODOTTAA SUA SELLAISENA KU SÄ OOT, SILLE EI OLE VÄLIÄ OOTKO MAAILMASSA SUOSITUMPI TAI HUONOMPI TAI PAREMPI KU JOKU TOINEN, JUMALAN SILMISSÄ OLET YHTÄ ARVOKAS KU SE SUOSITTU TAI FIKSU TYYPPI. JUMALAN SILMISSÄ ME OLLAAN SAMANLAISIA EIKÄ JUMALA MEITÄ IKINÄ  MEITÄ TUOMITSEMAAN, VAAN RAKASTAA. 

Jumalan rakkas ei ikinä lopu, eikä petä! <3 #grace #armoriittää